Viikon Sana on Mäntyharjun seurakunnan työntekijän kirjoittama hartausteksti Pitäjänuutisissa

 

4.2.2021

Lauluja raamatusta

Psalmit vanhasta testamentista tunnetaan erityisenä raamatun virsikirjana, mutta lauluja raamatussa on muuallakin. Niistä muista käytetään paikoin nimitystä ”canticum” (laulu). Ja onhan raamatussa muun muassa toinenkin tunnettu runollinen kirja, Laulujen laulu, jonka nimi aikaisemmissa käännöksissä oli Korkea veisu. 

Tunnetuimmat canticumit, laulut, ovat kuitenkin Marian kiitosvirsi (Magnificat), Sakariaan kiitoslaulu (Benedictus) ja Simeonin kiitoslaulu (Nunc dimittis). Kaikki kolme ovat mukailluin runotekstein mukana myös tämän päivän suomalaisessa virsikirjassa. 

Ensi sunnuntaita kutsutaan kynttilänpäiväksi. Nimitys viittaa keskiaikaiseen tapaan, jolloin kyseisenä sunnuntaina vihittiin vuoden aikana kirkossa käytettävät kynttilät. Mutta sen lisäksi kynttilä on myös jumalallisen, taivaallisen kirkkauden vertauskuva. 

Kynttilänpäivän evankeliumitekstissä Simeon-vanhus saa temppeliin mieluisen vieraan, Jeesus-lapsen. Siunatessaan lasta vanha Simeon puhkeaa riemuissaan kiitosvirteen – vielä vanhoilla päivillään, ennen kuolemaansa, hän saa nähdä Jumalan antaman pelastuksen, valon, jonka Hän on antanut loistaa kansalleen Israelille. 

Simeonin vuodatus ”nyt minä voin rauhassa lähteä” sisältyy kahden kynttilänpäivän virren lisäksi myös liiteosassa kompletorioon, eli rukoushetkeen päivän päättyessä. Erityisen viehättävästi Jeesus-lapsi, Simeon-vanhus, kynttilät ja myös vasta vietetty joulu linkittyvät toisiinsa virressä 49, ”Nyt Herra, rauhaan mennä saan.” 

Joulun ja kynttilänpäivän yhdistää siinä toisiinsa myös Armas Maasalon kaunis jouluvirren sävelmä ”Me lapset pienet riennämme” (virsi 32). Lapset, kynttilät, joulun lapsi itse ja mielikuva vanhasta, parrakkaasta ja lempeästä vaarista. Siinä on jotain kovasti tuttua? Paitsi että parrakas vanhus on todellisuudessakin täällä maan päällä elänyt ihminen, Simeon. 

Tulevana sunnuntaina voit avata kotikirkon streamattuun jumalanpalvelukseen kotona osallistuessasi virsikirjan virren 49 kohdalta ja yhtyä Simeonin kiitoslauluun:

”Nyt, Herra, rauhaan mennä saan.
Lupaus täyttyi aikanaan,
kun vihdoin palvelijasi
sai nähdä pelastuksesi.”

Eero Kantola
Mäntyharjun kanttori

 

14.1.2021

Kasteen lahja

Onko sinulla tallessa kastelahja? Minulla on se perinteinen kummilusikka. Näyttää siltä, että se on ollut aikanaan ahkerassa käytössä. Pitkään se oli kahtena kappaleena, kunnes korjautin sen.

Kastelahjaa tärkeämpi on kuitenkin kasteen lahja. Se kestää läpi elämän. Sitä ei tarvitse korjata. Parasta, mitä minulle on tapahtunut syntymäni jälkeen, on kaste. Usko on horjunut, mutta kaste on kantanut.

Jeesuksen Johannes Kastajalta saama kaste oli ensimmäinen kristillinen kaste, koska siinä oli mukana Pyhä Henki. Jeesuksen päälle kyyhkysen muodossa laskeutunut Henki oli todistus siitä, että kasteessa saadaan Pyhä Henki.

Kaste perustuu Jeesuksen lähetyskyyn, jossa hän käskee kastaa ja opettaa, sekä lupaa olla kanssamme kaikkina päivinä. Kaste on kastamista vedellä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Kasteen elementit ovat kolmiyhteisen Jumalan nimi ja vesi.

Kastaminen kolmiyhteisen Jumalan nimeen merkitsee Jumalan lapseksi ottamista, pelastusta synnin, kuoleman ja Paholaisen vallasta, syntien anteeksiantamista ja seurakunnan jäseneksi liittämistä. Nämä sisältyvät kasteen lahjaan.

Kasteen lahja otetaan vastaan uskomalla siihen Jumalaan, jonka nimeen on kastettu. Pyhä Henki antaa uskon siemenen kasteessa. Usko voi kasvaa ja vahvistua, jos se saa ravinnokseen Jumalan sanaa ja ehtoollista. Uskon suotuisa kasvuympäristö on toiset uskovat, seurakunta. Kastettu, joka uskoo Jeesukseen, saa synnit anteeksi ja hänellä on toivo ikuisesta elämästä.

Kaste on kokonaan lahja, jota ei voi ansaita. Siihen liittyy kuitenkin myös velvoite. Jeesus käski myös opettaa, miten kastetun tulee elää. Hänen tulee yrittää elää 10 käskyn mukaisesti; rakastaa Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistä niin kuin itseä; turvautua Jumalaan, puhua hänelle rukouksessa, kuunnella hänen sanaansa Raamatusta ja kohdella lähimmäistä, niin kuin toivoisi itseä kohdeltavan. Kun emme täytä käskyjen vaatimusta, saamme turvautua kasteessa saatuun anteeksiantamuksen lahjaan pyytämällä ja antamalla anteeksi.

Kastetoimituksen aikana vauva usein itkee. Usein on käynyt myös niin, että itku loppuu kasteen tai siunaamisen jälkeen. Suositun kastevirren 499 sanoin: ”Jumalan kämmenellä ei kukaan ole turvaton.”

Seppo Kettunen, Pertunmaan kappeliseurakunnan vs. kappalainen