Viikon sana 2023

Hävikkiruokajaon kulisseissa

Oli perjantainen aamupäivä. Helluntaiseurakunnan tiloissa alkoi mukava hyörinä, kun lajittelimme tavaroita pöydille. Pian ruoka-apua hakemaan saapuva väkijoukko saisi itse valita haluamansa tuotteet. Via Dia oli tapansa mukaan tuonut pakettiautolla kuorman hävikkiruokaa jaettavaksi eteenpäin. Osa tuotteista puolestaan oli haettu Mäntyharjun S- Marketista jo kuluneen viikon aikana, ja laitettu pakastimeen jakopäivää varten. Käytännön työn toteuttaa luterilaisen- ja helluntaiseurakunnan väki. Kuten sanonta kuuluu, pienistä puroista syntyy suurempi virta, ja jokaisen työpanoksella on väliä, jotta muussa tapauksessa hukkaan päätyvä ruoka saadaan tarjottua sitä tarvitseville.

Viime viikkoina olemme kuitenkin huomanneet, että ruoan määrä on vähentynyt. Tämänhetkisen maailmantilanteen vuoksi jokainen on saanut huomata hintatason kallistumisen. Aika-ajoin kauppojen hyllyväleihin on ilmestynyt tyhjiä aukkoja, kun tuotteita ei toimitusvaikeuksien vuoksi ole saapunutkaan perille. Kun nyt jopa keskituloinen joutuu puntaroimaan ostoskorinsa sisältöä, heijastuu tilanne voimakkaimmin vähävaraisten talouteen. Hävikkiruoan tarve onkin jopa aiempaa suurempi, vaikka sitä onkin nyt tarjolla aiempaa niukemmin. Moni vapaaehtoinen tuo esiin huolensa ja toiveensa, että ruoka riittäisi kaikille tarvitseville. Kun olemme saaneet kaiken valmiiksi, hiljennymme lopuksi rukoukseen. Usein pastori Emil sanoittaa rukouksemme.

Rakas Taivaan isä siunaa jokaista hakijaa.

Siunaa heidän elämäänsä.

Herra siunaa tämä ruoka niin, että se riittää kaikille.

Ajatukseni kulkeutuu Raamatun aikaan. Kaikki tuntevat tarinan Jeesusta seuraamaan lähteneestä väkijoukosta, joka oli saatava ruokittua. ”Viisi leipää ja kaksi kalaa”, ja niistä saatiin riittämään 5000 ihmiselle. Kyseinen kohta on Luukkaan evankeliumista. Siinä korostuu ajatus siitä, että Herran armosta saamme kaikki lopulta syödäksemme, hän huolehtii meistä. Kuten me tuona perjantaina, myös Jeesus siunasi ruoan ja siitä riitti lopulta kaikille. Siitä jäi vielä ylikin.

Päivän päättyessä saimme onneksemme huomata, että ruoka riitti kaikille sitä tarvitseville juuri ja juuri.  Tämän tilanteen kanssa tasapainoilu aiheuttaa huolta, mutta tieto Jumalan armosta luo toivoa. Ja uskon, että jaetun ruoan mukana kulkee myös siunaus.

Minna Pennanen

Mäntyharjun seurakunnan diakoni

Ajatuksia paastonajan ensimmäisellä viikolla

Viime sunnuntai oli kirkkovuodessa ensimmäinen paastonajan sunnuntai. Paastoon on laskeuduttu. Viikon Raamatun tekstit kertovat miten Jeesus vietti 40 päivää autiomaassa valmistautuen toimintaansa. Raamattu kertoo, että Jeesus eli villieläinten kanssa ja että enkelit auttoivat häntä. Paholainen koetteli Jeesusta, mutta jätti lopulta rauhaan.

Koska viime sunnuntaina luettiin toisen vuosikerran mukaisia tekstejä, niin niissä kerrotaan toisenlaisesta koettelemuksesta. Jeesus kertoo opetuslapsilleen, että hänen täytyy mennä Jerusalemiin, missä hänet lopulta ristiinnaulitaan. Kun Pietari sanoo, että niin ei pidä tapahtua, Jeesus sanoo kuuluisan lauseensa “Sinä tahdot saada minut lankeamaan. Sinun ajatuksesi eivät ole Jumalasta, vaan ihmisestä.” Jeesus halusi täyttää erityisen tehtävänsä.

Minulle paaston aikaan liittyy iloa. Tässä seuraavaksi muutama ajatus siitä mistä ilo minulla johtuu.

Virressä 15 lauletaan “johdata elämään rikkaaseen, rauhaan ja hyvyyteen”. Paaston aika on minulle lupa miettiä, miten elämä voisi olla henkisesti rikkaampaa. Onko minulla itselläni tai jollain läheisellä täyttymättömiä toiveita ja tarpeita, joita voisin huomioida. Ehkä he tarvitsisivat tietoa jostain asiasta. Miten huomioida läheisiä, joiden käytös on aina tyytymätöntä tai vihaista. Joskus käytös voi olla jopa hyökkäävää. Tai kovin itsetietoista. Olenko minä jättänyt jotain tekemättä. Auttaako se, jos pyydän anteeksi.

Usein tässä kohtaa vuotta voin kuntoutua monista asioista hiihtämällä. Toivoisin, että jokainen voisi löytää omia tapoja olla liikkeellä ja pitää huolta fyysisestä olemuksestaan. Itselläni lajit voivat olla kevyitä ja matkat suhteellisen lyhyitä. Hiukan jo mielessä siintää kesän retket.

Jonkun ajatuksen voi toki heittää myös ruokaan, mutta itselläni ruokavalion kanssa tasapainoilu on ensisijaisesti sitä, että löytyisi syötävää, josta löytyy riittävästi ravintoaineita.

Paastonaikana on lupa kuunnella tai lukea kertomus Jeesuksen elämästä. Evankeliumit löytyvät YLE areenasta. Musiikkiteoksia on myös paljon. Vahvoja kokemuksia itselläni liittyy kulttuurien välisyyteen. Evankeliumin sanoma kestää ja luo parhaimmillaan yhteyttä ja rauhaa. Katkaiskoon sanoma tänäkin paaston aikana ihmisten henkistä tyhjyyttä ja koston kierrettä sekä ulkomailla, että täällä Suomessa ja Mäntyharjun seurakunnassa.

Veera Heino

Kanttori/MuM

Mäntyharjun seurakunta

Joulun jälkeen pientareella

Joulun jälkeinen kirkkovuosi alkaa vanheta kasteaiheella. Johannes Kastaja, joka kastaa parannuksen kasteella, näkee seuraajansa Jeesuksen tekojen ja henkilön suuren merkityksen, ja julistaa seuraajansa kastavan Pyhällä Hengellä. Kristillinen kaste luterilaisittain ymmärrettynä sisältää Hengen välittymisen ja syntien anteeksisaamisen ohella, myös ajatuksen ihmisen kilvoituksesta. Loppuelämä on edessä, vaikka kaste ja joskus myös isommaksi ehtineiden kastettavien kohdalla kasteopetuskin, on vielä edessäpäin. Lutherin mukaan ihminen voi aina palata uudelleen ajatuksissaan kasteeseensa. Se on pois pyyhkimätön, Jumalan armon välittävä sakramentti, jonka lahja on tarkoitettu käyttöön. Niin kauan kuin ajassa elämme, tarvitsemme voimia ja uskon vahvistusta. Yhtä kauan on kasteen armo läsnä kristityn elämässä, kun hän tekee elämässään valintoja, toivottavasti hyviä ja oikeansuuntaisia valintoja.

Ensi sunnuntai puhuu jo enemmän Jeesuksen henkilöstä, hänestä jota Johannes Kastaja kutsuu Jumalan Pojaksi. Jumalallinen yhteys ja voima näyttäytyy Jeesuksen toiminnassa ja puheen kautta. Jumalan valtakunta on tullut hänessä lähelle, siksi ihmiselle on hyvä valinta lähteä seuraamaan häntä. Kristillinen kaste Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen antaa uskon sekä vahvistaa sitä, uskoa tämän maailman katomamiseen ja paremman valtakunnan esiin puhkeamiseen. Hengen hedelmiä on annettu ja asetettu matkan varrelle kasvamaan ja vahvistamaan, mutta ihmisen matka silti vielä jatkuu, uuteen vuoteen ja Suomessa vieläpä kylmään talviaikaan. Ihmisen pitää itse kulkea tiensä, siinä ei auta mikään - elämä on omamme. Kotipaikkamme tutunoloisesta seurakunnasta voimme kumminkin saada matkaseuraa jollekin matkan taipaleelle. Jeesus kulki myös nimenomaan ihmisten kanssa, heidän kanssaan yhdessä, historiallisessa Palestiinassa. Hän kyllä vetäytyi toistuvasti yksin rukoilemaan, kerrotaan Uudessa testamentissa. Mutta niin hän kehotti palatessaan opetuslapsiaan nousemaan ja lähtemään. Oli aika taas jatkaa matkaa, yhdessä.

Joskus Jeesus sanoi, että työntekijöitä, sadon korjaajia, on vähän. Herran lumisilla pelloilla tuulee Suomessa talvisesti vielä pitkään, mikäli menneistä voi asiaa yleistää, ja yleisemminkin satonäkymät ovat korkeintaan futuureja vain. Siksikin on välillä hyvä tehdä tuohon Lutherin muistuttamaan tapaan, ja ottaa - oman kasteen muistamisen myötä - myös lähimmäisen muistaminen niihin omiin lumeen painuviin askeleisiin mukaan ajatuksena, viereen. Kun näet kuljen piennarta, useimmiten siinä lumessa näkyvät jo jonkun muun ihmisen askelten jäljet. -Hän on sellainen, lähimmäinen, vaikken häntä tuntisikaan, askelistaan ainakaan. Hänkin käy silti näitä samoja teitä, toivoen, päivittäin askeliaan lumeen painaen. Lopulta tie vie meitä yhdessä Taivaan kotia kohden. Yhteinen tie, vaikka myös kunkin oma.

Erik Liljeström

Seurakuntapastori

Mäntyharjun srk